Äidinkielläni luen kaikenlaista tekstejä, mutta mielläni kaunokirjallisuutta, koska luulen äidinkieleni antaa kirjoittajalle aika paljon mahdollisuuksia rakentaa tekstiä niin, että lukija voi nauttia itse kielestä, ei vain juonesta. Yritän myös lukea mahdollisimman paljon uutisia. Valitettavasti nyt en voi lukea paperisia lehtiä (vaikka pidän niistä kovasti!), vaan minun on katsottava niiden internetin versioita.
Pidän aika kovasti älykkäistä sanaleikeistä ja sitä etsin lukiessani äidinkielisiä tekstejä lehdistä (tietysti tässä en tarkoitakaan uutisia ;)).
Vieraalla kiellellä tai ehkä vierailla kielilläkin yritän lukea monenlaisia tekstien lajeja, koska kaikistä teksteistä sekä lukija että kielen opiskelija voi saada hyötyä. Nyt sumeksi luen eniten kaunokirjallisuutta, enimmäkseen näytelmiä, mutta myös draaman historiaan liittyviä kirjoja ja artikkeleita, koska olen kirjoittamassa graduani juuri suomalaisesta nykydraamasta.
Minusta on aika vaikea vastata kysymykseen, mikä on teksti ja mikä ei ole, koska se tuntuu vähän filosofiselta. Kielentutkijana voisin jopa sano, että kaikki voi olla tekstiä, jos vain se sisältää jotakin viestiä, eikä tekstin pidäkään käsittää sanoja. Jos jokin ei ole tekstiä, muokkaamalla sitä ja antamalla sille jotakin merkitystä voidaan kyllä muuttaa se tekstiksi. Esimerkiksi jos kadulla näytettäisiin kadunmiehille tavallinen valkoinen osa kangasta ja kysyttäisiin, onko se heidän mielestään tekstiä, kysyjää luultavasti pidettäisiin hulluna. Mutta jos sellainen valkoinen kangas noustaan ylös vaarallisessa tilanteessa (esimerkiksi kun johonkuhun hyökätään), kankaasta tulee kommunikaation keino ja se kyllä välittää antautumisen viestin! Toisin sanoen se, onko jokin teksti vai ei, riippuu tilanteesta ja olosuhteista.
Minulle jokainen suomenkielinen draama ja kirja, jonka olen jo lukenut, on aika tärkeä ja merkityksellinen oppimiskokemus. Se johtuu siitä, että kaunokirjallisuus on kirjoitettu kyseistä (eli nyt tarkoitan suomea) äidinkielenään puhuville lukijoille. Vaikka voi joskus olla ymmärtämättä kaikkea tai käyttää sanakirjaa, siitä huolimatta aina lukiessani suomeksi olen onnellinen, että voi lukea suomalaisille, ei suomen kielen opiskelijoille, tarkoitettua tekstiä.
Lukemisessa vieraalla kielellä on aika vaikeaa, että joskus tulee tietämättömiä sanoja tai ilmaisuja. Lukeminen vieraalla kielellä ei ole myöskään meille luonnollista ja sen takia ymmärtääkseen tekstiä hyvin pitää keskittyä enemmän kuin lukiessaan äidinkielellä.
Niin kuin olen jo kirjoittanut on todella hauskaa, että voi lukea jotakin tekstiä, jota esimerkiksi muutama vuosi aikaisemmin ei olisi käsittänyt, mutta nyt se on ymmärrettävää. On myös kiva tutustua uusiin vieihin ilmaisutapoihin (tarkoitan tässä esimerkiksi idioomeja).
Lukeminen millä tahansa vieraalla kielellä on hyödyllistä, koska se jotenkin avaa uuden ikkunan maailmalle (kirjoille, ruoudelle, uusille uutisten lähteille jne.).
Minulla ei ole mitään lukustrategioita. Yritän lukea käyttämättä sanakirjaa, mutta jos minun pitää tehdä se, ensin katson sanoja sanakirjoista, joissa niitä selitetään samalla kielellä. Jos sekään ei onnistu, lukiessani suomeksi, katson sanoja suomi-englanti sanakirjasta. Lopussa, jos ei ole mitään muuta mahdollisuutta, tarkistan, mitö sana tarkoittaa äidinkielelläni eli puolaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti