Viime aikoina mä oon tehnyt aika paljon työtä mun gradun varten eikä mulla ollut aikaa kirjoittaa mitään. No tietysti mä tein muitakin asioita, esimerkiksi taistelin muurahaisia vastaan, etsiskelin uutta outoa musiikkia ja yritin keksiä hienostunutta ruokaa joistakin ruoantähteistä, jotka mulla oli jääkaapissa. Ja kävin saunassa aika usein. Ja sillä välin työtä, työtä, työtä...


Kaks tai kolme päivää sitten mä törmäsin uskomattoman kauniiseen elokuvaan. Sen nimi on A Single Man ja sitä ohjasi Tom Ford eli Guccin tiimin vaatesuunnittelija. Mun mielestä vaatesuunnittelijaa voi kyllä kutsua taiteilijaksi ja mun pitää tässä myöntää, että elokuvassa näkyy taiteen tuntemus, jota Fordilla on ilmeisesti tosi paljon. Fordin luoma elokuva on täynnä tunteita, voimakkaita väreitä, jännitystä ja ...ihan kaikkea! Mä vertaisin sen mehevään, voimakkaasti tuoksuvaan kypsään hedelmään, vaikkapa keltaiseen meloniin. Uskomatonta, kuinka hyvin ihminen voi ilmaista ja esittää kuvan ja musiikin avulla sitä, mitä elämässä ei oo näkyvissä, jota ei nähdä, vaan tunnetaan. Elokuvassa on paljon sellaisia asioita, joita ei sanota suoraan, mutta kaikki tietää, et jotain erityistä on juuri tapahtumassa. (Kielentutkija huomaa myös, että amerikalainen Julianne Moore omaksuu brittiläistä ääntämistapaa, mikä kuulostaa ihanalta ja toisaalta englantilainen Nicholas Hoult pärjää tosi hyvin esittäessään amerikalaista opiskelijaa.) Sen lisäksi itse tarina on tosi kaunis ja liikuttava. Vaatteita 1960-luvulta, Colin Firthin hieno brittiläinen ääntämistapa, sellon ääni, Julianne Mooren kesakkoja... Paljon hienousta vaan. SUOSITTELEN.

Lauantaina kävin myös teatterissa, mutta nyt, kun kello on jo niin paljon, tekee mieli mennä nukkumaan. Mä palaan asiaan huomenna. Tai ylihuomenna. No katsotaan.